Ensimmäinen viikko siitä, kun asia selvisi, meni itkiessä. Järkytys ja shokki täytti koko kropan, enkä osannut tehdä tai sanoa mitään muuta kuin itkeä. Heti ultrasta päästyä ilmoitin viestillä kaikille raskaudesta tietäville, että vauvaa ei ole enää tulossa, ja järjestin työkuviot niin, että sain nuolla haavojani seuraavan viikon ilman paineita siitä, miten jaksan pysyä kasassa muiden silmien alla. Alkushokki olikin täynnä enemmän informaatiotulvaa siitä mitä on tapahtunut, missä vaiheessa ja miten tästä eteenpäin. Tuntui, että pää leviää ja valtava epäusko täytti mielen.
Alkujärkytyksen jälkeen sitä alkoi hyväksymään asian. Tämä meni nyt näin, enkä voi tehdä enää mitään. Silti surettaa edelleen aivan järkyttävän paljon. Vaikka raskaus oli vielä alkuvaiheessa, ja keskenmenolle oli varmasti todella hyvä syy, niin ei se vähennä tai poissulje sitä mitä koen.
On aivan äärettömän raskasta nähdä raskaanaolevia tai juuri synnyttäneitä ympärillä. Miksi muilla aina onnistuu ja meille kävi näin, toki tiedostan, ettei muiden onni ole meiltä pois. Tuntuu vain niin epäreilulta, kun tuttavaperhe saa neljännen lapsensa ilman ongelmia tai läpi raskauden tupakoivat tai narkkaavat saavat ehjiä ja terveitä vauvoja. Miksi me ei saatu? Itse uskon siihen, että kaikki tapahtuu tarkoituksella eikä syyttä, se onkin ainut asia josta saan lohtua. Ehkä vauva oli vakavasti sairas, ja onneksi tämä tapahtui nyt eikä loppuraskaudesta tai syntymän jälkeen. Silti ajatukset vaeltavat siihen, että tänään olisi raskausviikko 13+, ja fiilis ja elämä voisi olla nyt hyvin paljon erilainen. Samalla pelottaa tuleva huhtikuu ja laskettu aika, miten pahasti se sitten iskee vasten kasvoja, miten erilaista elämä voisikaan olla. Samalla pelottaa, suorastaan kauhistuttaa ajatus siitä, että jos tähän hullunmyllyyn uskaltaa enää ikinä elämänsä antaa, niin mitä vielä voikaan olla edessä. Lapsettomuutta, lukuisia keskenmenoja vai mitä? Olo on niin epätoivoinen, että normaali loppuun asti etenevä raskaus ja synnytys tuntuu nyt suoranaiselta lottovoitolta, eli mahdottomalta.
Viimeistään nyt sitä ymmärtää, että lapsia ei todellakaan tehdä, vaan saadaan.
*julkaistu myöhässä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti